Macintoshin 20-vuotisjuhlavuosi käyntiin musikaalisesti

Teksti Ilkka Koski
Julkaistu 7.1.2004

Macintosh täyttää tässä kuussa kunnioitettavat 20 vuotta. Onnittelut omalta osaltani, 20 vuotta on pitkä aika yhdelle tuotenimikkeelle tällä alalla, vaan mikäpä yhtiö sellaisen eloisana säilyttämiseen paremmin pystyisi kuin Apple. Tätä ei välttämättä olisi tapahtunut ilman Jobsin paluuta yhtiöön vuonna 1997.

Apple juhlisti Macintoshin 20-vuotisjuhlavuoden alkua julkistamalla tukun uusia ohjelmistotuotteita sekä tuomalla Xservet G5-aikakaudelle ja lanseeraamalla iPodin miniversion. Osa vanhoista Apple-lojaaleista olisi ehkäpä toivonut näyttävämpää alkua vuodelle, mutta varmaa on että vielä myöhemmin juhlavuoden aikana on odotettavissa lisää suuria julkistuksia.

Xserve G5 on hieno tuote palvelinpuolen tahoille, mutta ohitan sen nyt tässä samantien, kuten osan iLifen osistakin ja muista uusista ohjelmistoista. Nyt on nimittäin aika keskittyä musiikin ja Macintoshin välisen olemattoman kuilun kapenemiseen entisestään. Steve Jobsin julkistama GarageBand tuo musiikin uudenlaisella tavalla ihmisten näppien ulottuville, ja tarjoaa samalla jälleen yhden loistavan syyn lisää ihmisille Macintoshin hankintaan jos eivät vielä sellaista omista. Analyytikoistakin osa on jo tämän ymmärtänyt, ennustaen määrittelemätöntä nousua Macintoshien myyntilukemiin.

GarageBand-nimestä tuli ensimmäisenä mieleen autotalli, jossa Apple sai alkunsa, vaikkei sillä todennäköisesti mitään tekemistä olekaan nimen kanssa. Kuitenkin loistavan nimen osakseen saanut ohjelma tullee lisäämään ihmisten harrastusmahdollisuuksia ja itse harrastamista musiikin parissa tavalla, jolla iPod aloitti kuluttajien massasiirtymisen CD- ja MD-soittimista MP3-soittimiin. Siirtymisen, joka on näin alkuvaiheessakin jo huikeassa vauhdissa. Sanokaa minun sanoneen että iPodeja, minit mukaanlukien, on myyty vuoden 2004 loppuun mennessä yhteensä yli 6 miljoonaa kappaletta.

Suuren yleisön tutustuttua GarageBandiin tammikuun puolivälissä lienee odotettavissa suuri määrä iLife-tilauksia, jonka jälkeen nähtäneenkin pian jo ohjelman käyttäjien työnäytteitä toivottavasti suurissakin määrin pitkin Internetiä tai muuta mediaa. Vielä kun ei GarageBandia ole päässyt kokeilemaan, on vaikea sanoa ohjelmasta mitään sen tarkempaa, kuin että todennäköisesti yksinkertaisinkin luova hullu saa ohjelmalla aikaan vähintäänkin jossakin määrin nautittavaa musiikkia. Jos ei muille, niin ainakin itselleen.

GarageBand edustaa osaltaan Jobsin intohimoista suhtautumista luomiseen ja musiikkiin. Viimeistään iTunesin ensiesittelystä lähtien on ollut selvää, kuinka suuressa osassa musiikki on Jobsin elämässä. Millä tahansa esiintymislavalla esimerkiksi iPodia tai iTunesia esitellessään Jobsin intohimoisuuden huomaa leveästä hymystä äijän karismaattisilla kasvoilla. Jobs on hieno esimerkki ihmisestä joka haluaa antaa ihmisille mahdollisuuden nauttia rakkaudesta musiikkiin samalla tavalla kuin hän itsekin nauttii. Kunnioitettavaa.

iPodin rinnalle tuotu pikku-iPod, iPod mini, on toinen osa Applen Macintosh-juhlavuoden musikaalista aloitusta. Toivoakseni viiden värivaihtoehdon valikoima todistautuu suosituksi, ettei iPod mineissä jouduta siirtymään yksivärisiin tuotteisiin kuten esimerkiksi iMacien kohdalla kävi LCD-malliin siirryttäessä. Uskon kyllä esimerkiksi pinkin mallin vetoavan kovasti vastakkaisen sukupuolen edustajiin, mutta muista väreistä en sitten mitään sanokaan. Odotellaan, kunhan niihin pääsee käsiksi.

Jokatapauksessa on hienoa, että Apple madaltaa edelleen kynnystä siirtyä CD-soittimen käyttäjästä MP3-soittimen käyttäjäksi. Neligigainen kiintolevy riittää enemmän kuin hyvin peruskäyttäjän musiikkivalikoimalle, eikä laitteen 249 dollarin hinta (eurohinta ei vielä tiedossa) ole ole todellakaan mikään mahdoton summa sijoittaa soittimeen vaikka olisi hieman pienituloisempikin musiikin kuuntelija kyseessä.

Nauttikaa hyvät ihmiset musiikista. Ja tehkääkin sitä, nyt kun siihen tulee jälleen uudenlainen mahdollisuus. Täällä pauhaa iTunes, ja enköhän minä pian tuota GarageBandia kokeile vaikken musikaalinen lahjakkuus olekaan.

© fiMUG ry. Macsanomien arkisto 2000–2005