Ohjelmistopatenteista Euroopan unionissa

Teksti Tuukka Norri
Julkaistu 5.7.2005

Tällä viikolla Euroopan parlamentti äänestää patenttidirektiivin lisäysten hyväksymisestä. Lisäykset käytännössä estäisivät ohjelmistojen patentoinnin. Äänestys on sikäli erikoinen, että parlamentti päätti jo syksyllä 2003 vastaavien lisäysten tekemisestä olemassaolevaan direktiiviin. Unionin ministerineuvosto on kuitenkin pyrikinyt sallimaan ohjelmistojen patentoinnin vastoin parlamentin päätöstä. Ellei lisäyksiä hyväksytä, saattaa Eurooppaan tulla Yhdysvaltoja ja Japania vastaava patenttikäytäntö ainakin ohjelmistojen osalta.

Yleensä patenttien ajatellaan suojelevan keksintöjen tekijöitä. Jos yksittäinen ihminen tai yritys pitkällisen tutkimustyön tuloksena tekee merkittävän keksinnön, lienee kohtuullista, että nämä saavat patenttien takaamat oikeudet ainakin joksikin aikaa. Lisäksi uuden asian toteutus tulee dokumentoitua patentissa. Yhdysvalloissa ohjelmistojen patentointi on kuitenkin johtanut erilaiseen tilanteeseen: lähes mikä tahansa mitätönkin asia saa patentin. Myös patenttien teksti on usein käsittämätön tai ympäripyöreä, tai kuvaa pelkän idean sisältämättä mainintaakaan teknisestä toteutuksesta.

Suuryritykset patentoivat valtavia määriä keksintöjä, jotka on usein kehitetty aiemmin tai ovat itsestään selviä. Hyvä esimerkki Amazon.comin patentoima One click shopping, joka säästää käyttäjän muutaman lomakkeen täyttämiseltä. Se ei sisällä mitään teknistä innovaatiota. Patenttisalkkuja käytetään kilpailijoiden uhkailuun. Jos kilpailijalla ei ole sellaisia patentteja, joita toisen yrityksen tuotteissa varmasti käytettäisiin luvatta, eikä se halua maksaa asianajajien palkkioita uhkaajan patenttien kumoamiseen oikeudessa, ei sen kannata jatkaa tuotteensa kehittelyä tai välttämättä edes toimintaansa.

Vaikka EU korjaisikin omassa lainsäädännössään muualla ilmenneitä ongelmia, olisi ohjelmistopatenteista huomattavan vähän hyötyä uusien innovaatioiden tekijöille. Markkinoille tulevien ohjelmien merkittävimpiin ominaisuuksiin nimittäin kuuluu yhteensopivuus yleisessä käytössä olevien tuotteiden kanssa. Jos esimerkiksi kehittäisin uuden kuvanpakkausmenetelmän, saattaisin saada myytyä lisenssin Adobelle, joka sisällyttäisi algoritmin tuotteisiinsa. Muiden tuotteiden käyttäjät joutuisivat kuitenkin hankkimaan uusia ohjelmia, jotta saisivat avattua kollegojensa lähettämät tiedostot. Seuraisi työaikaa kuluttavia yhteensopivuusongelmia. Patentit hidastavat uusien ominaisuuksien ilmaantumista ohjelmiin.

Toisaalta suuryritykset saattaisivat käyttää patentteja markkina-asemansa varmistamiseen. Jos esimerkiksi Microsoft alkaisi käyttää tekstinkäsittelyohjelmansa tiedostomuodossa jotakin patentoitua algoritmia, kukaan muu ei voisi kehittää yhteensopivia tuotteita maksamatta rojalteja. Vaikka lainsäädäntö markkina-aseman väärinkäytöstä saattaisikin korjata tällaiset ongelmat, asiat jouduttaisiin käsittelemään oikeudessa. Pienillä yrityksillä tai vapaiden ohjelmistojen kehittäjillä tuskin on aikaa tai varaa tällaiseen.

Algoritmien patenttikelvottomuus mahdollistaa pienten ja keskisuurten ohjelmistoyritysten nopean toiminnan. Tämä on Euroopan unionille merkittävä kilpailuetu Yhdysvaltoihin ja Japaniin verrattuna.